TIETOTURVA

Ossi Jääskeläinen, 11:15

Maailman tunnetuin hakkeri: Uskalla sanoa pomollesi ei

Las Vegasissa asuva Kevin Mitnick on toista kertaa elämässään Suomessa. Miehelle oli shokki saapua Helsinkiin 15 asteen pakkasella, kun kotoa lähtiessä elohopea oli saman verran plussalla.

Kylmästä vastaanotosta huolimatta Mitnick on hyväntuulinen ja karismaattinen hahmo. On helppo ymmärtää, miksi Mitnickistä tuli 80- ja 90-luvuilla hakkereiden (tai krakkereiden) kuningas. Vastoin ennakkoluuloja, hakkeri ei välttämättä ole epäsosiaalinen, tietokoneen ääressä piileskelevä, takkutukkainen finninaama, vaan hakkeroida voi myös käyttäjiä manipuloimalla. Ja juuri tämän sosiaalinen Mitnick osaa.

Mitnickin harrastama ”social engineering” on käyttäjän manipulointia, kuin sosiaalinen tietomurto, jossa ei käytetä välttämättä lainkaan teknisiä välineitä. Tarkoituksena on huijata uhria verbaalisesti esimerkiksi käyttäjätunnusten ja salasanojen haalimiseksi.

Vasta tämän jälkeen alkaa varsinainen hakkerointi – jos sitä edes tarvitaan. Uhria kun voidaan manipuloida lähettämään tai paljastamaan hakkerin kaipaamat tiedot jo pelkällä ovelalla suostuttelulla.

Nörttien rokkitähti

1980- ja 90-luvulla kannuksensa hankkinut Mitnick kiertää nykyisin maailmaa tietoturvakonsulttina. Tietoturva 2011 -seminaarissa Finlandia-talossa miestä on kuuntelemassa täysi salillinen.

Kevin Mitnick

• Syntynyt 6.8.1963
• Aloitti käyttäjien manipuloinnin12-vuotiaana.
• Murtautui DEC:n (Digital Equipment Corporation) verkkoon 16-vuotiaana, varasti RSTS/E-käyttöjärjestelmän lähdekoodin.
• Tuomittu lukuisia kertoja erilaisista tietomurroista. Pisin tuomio oli 1995 saatu viisivuotinen.
• Murtautui ehdonalaisen aikana Pacific Bellin järjestelmään, etsintäkuulutus.
• Pakeni viranomaisia 2,5 vuotta ennen kiinnijäämistään, pidätettiin 1995.
• Vapautui vankilasta tammikuussa 2000, kiellettiin muiden viestintävälineiden kuin lankapuhelimen käyttö.
• Myöhemmin oikeus kumosi kiellon – tätä ennen Lynx oli ainoa www-selain, jota mies oli koskaan päässyt käyttämään.
• Nykyään oma tietoturvakonsulttiyhtiö, Mitnick Consulting LLC.

Ennen Mitnickin puheenvuoroa yleisöä muistutetaan siitä, että esitystä ei saa videoida tai äänittää. Tämähän on kuin rock-konsertissa.

Esitys alkaa sähäkällä, musiikilla terästetyllä videoesityksellä. Jättikokoiselle ruudulle pamahtelee hienoja kuvia ja lopuksi Mitnickin The Art of Deception -kirjan kansi. ”Now he’s back!”, ruudulla julistetaan.

Kunnioittava yleisö ottaa Mitnickin vastaan kuin tähden. Mitnick selvästi nauttii esiintymisestä ja huomion keskipisteenä olemisesta.

”Tietoturvassa keskitytään laitteisiin, ei ihmisiin, mutta hakkerit voivat murtautua järjestelmään ihmisten kautta. -- Hyökkääjien tarvitsee vakuuttaa vain yksi työntekijöistänne. -- Kun yrityksen tietoturva on hyvällä tasolla, heikoin lenkki voikin olla työntekijä. Ja hakkerit etsivät heikoimpia lenkkejä! -- Emme voi mennä Windows Updateen ja ladata päivitystä ihmisten hölmöyteen. -- Tämä on lasten leikkiä, typerä hyökkäystapa, mutta se toimii 80–85 prosentissa tapauksista.”

Ja yleisö kuuntelee.

Sanoisitko ei pomollesi?

Esityksessään Mitnick näyttää useita tapoja, joilla yrityksestä voidaan varastaa tietoja ilman murtautumista tietojärjestelmään.

Terävimmäksi esimerkiksi osoittautuu julkisten tietojen käyttö hyökkäyksen suunnittelussa – helposti saatavien tietojen avulla hyökkääjä voi esittäytyä vaikkapa koko yrityksen suurimpana pamppuna. Ja harva rupeaa ampumaan alas esimiehensä kiireistä pyyntöä.

Kun pomon kännykkänumerosta tulee tekstiviesti ”Mikko Firma X:stä soittaa kohta ja kertoo meiliosoitteensa, laita L-verkkolevyltä yrityssalaisuudet.pdf sinne. Älä vastaa viestiin tai soita, TÄRKEÄ palaveri kesken vuorineuvos Oksasen kanssa!”, vain harva kyseenalaistaisi viestiä.

Kun ”Mikko” hetken kuluttua soittaa ja antaa meiliosoitteensa, tietomurto on tapahtunut – mutta ei perinteisin menetelmin, vaan ihmisiä manipuloimalla.

Toki tällaisessa tapauksessa hyökkääjän on tiedettävä, mitä tietoja hän haluaa saada, mistä ne löytyvät ja kenellä kaikilla on käyttöoikeus tietoihin. Mitä enemmän hyökkääjä tietää yrityksestä, sitä vakuuttavammalta hän voi kuulostaa ja sitä pienemmällä todennäköisyydellä ”esimiehen pyyntö” kyseenalaistetaan.

Varo kehen luotat »

Sivu 1 / 2

Joulumieltä tai ei, let's be careful out there in social media :-)

Ylen Elävä arkisto tarjoilee kansalaisille valittuja paloja julkisesti rahoitetun televisioyhtiön aarteistosta. Vanhojen pätkien avulla pääsee tenhoavasti mukaan menneisyyden meininkiin. Seuraavassa kuitenkin esimerkki siitä, että Elävän arkiston tallenteita ei pidä ymmärtää alkuperäisdokumentteina vaan otoksina laajemmasta kokonaisuudesta.

Kun eduskuntaan valittiin uusia, sotapolitiikassa ryvettymättömiä kasvoja keväällä 1945, tunnelma oli niin kireä, että vasemmistovoimat ja porvarit eivät kuppilassa tahtoneet mahtua samaan pöytään. Tulehtuneiden välien liennyttäjäksi keksittiin jalo olympialainen kilpailu: Stadionilla miteltiin kesällä 1945 eduskunnan ensimmäiset olympialaiset.

Henkilökohtaisina lajeina olivat pituushyppy, kiekko, keihäs sekä kilometrin mittainen kävelykisa. Lisäksi juostiin 8 x 100 metrin viesti eduskuntaryhmien välillä, SKDL:n naiset hävisivät 4 x 50 metrin viestin rinnanmitalla eduskunnan hengenmiehille, uudet kasvot koettelivat vanhoja partoja köydenvedossa ja potkupallojoukkue pesi lehdistön edustajat 3–0. Leikkimielisen yleisötilaisuuden tuotto lahjoitettiin sotainvalideille.

Vaikka kisojen tunnelma oli leppoisa, työläisurheilun ja valkoisen Suomen juopaa ei Stadionilla peitelty: porvarilliset edustajat sonnustautuivat klassisiin sinivalkoisiin Suomi-verkkareihin, mutta vasemmiston puseroiden rinnassa luki TUL niin isolla, että yläparvellekin erottui. "Työläisurheilijat" pääsivät nyt ensi kertaa "olympiakisoihin", sillä 1920- ja 1930-luvun olympiajoukkueisiin heitä ei ollut hyväksytty Suomen edustajiksi.

Elävästä arkistosta löytyy lyhyt taltiointi vuoden 1945 kisatempauksesta otsikolla Eduskunta urheilee stadionilla. Se on ajoitettu väärin vuodelle 1952, jolloin Helsingissä järjestettiin hieman isommat kinkerit. Eduskunnan urheilukerho osallistui kyllä sittemmin Helsingin kisakuumeen nostatukseen mittelemällä olympiavoittajien joukkuetta vastaan vuonna 1949. Parlamentaariset olympiakisat järjestettiin vain vuosina 1945 ja 1946, sillä tapahtuma ei sittenkään kiinnostanut suurta yleisöä.

Elävän arkiston pätkän pääosassa on kiekkoa heittävä atleetti Urho Kekkonen, tuolloinen oikeusministeri. Alkuperäisessä filmissä Eduskunnan "olympialaiset", joka pyöri aikanaan elokuvateattereissakin, lajit selostetaan yksityiskohtaisemmin ja Kekkosen lisäksi huomio kiinnittyy muihin kansanedustajiin, jotka eivät ole tänä päivänä yhtä tunnettuja. Kisojen paras urheilija oli toinen Urho, pituushypyn ja kävelyn voittanut tuore kansanedustaja Saariaho (kok), joka kunnostautui ennen sotia seiväshyppääjänä.

Pelkän Elävän arkiston varassa eduskunnan olympiakisoista saa harhaanjohtavan käsityksen. Varsinainen syy tarttua tähän huutavaan epäkohtaan oli kuitenkin se, että kyseinen edustaja Saariaho oli poikani äidinäidinisä.

Joni Krekola

Lähteet:

Eduskunnan "olympialaiset". Kuva: Armas Jokinen, Arvo Heinonen ja Veli Tamminen. Teksti ja selostus Veli Tamminen.

Ylen Elävä arkisto:http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=7&t=&a=1011

Maarit Mertaniemi: Urheiluhengellä yli rajojen. Eduskunnan urheilukerho 1945–1995. Eduskunta, Helsinki 1995.

Kiitos täydennyksistä ja korjauksista Elävän arkiston artikkeliin eduskunnan urheilutapahtumista. Välitän huomiot Elävän arkiston toimitukselle samoin kuin TV-arkistoon, jossa originaalifilmit ovat arkistoituina. Kirjoittajan havainto väärästä vuosiluvusta todistaa kipeästi sen tosiasian, että arkistoitavan aineiston mukana ei aina ole tietoja sisällöstä tai alkuperästä. Tällöin arkistoinnin yhteydessä joudutaan päättelemään tai arvioimaan aineiston ikää ja alkuperää. Toivon, että näitä arkiston tuntemattomampia aarteita saataisiin jatkossa vielä enemmän esiin, että suomalaiset pääsisivät yhdessä muistelemaan yksityiskohtia ja täydentämään aineistoihin liittyviä tietoja.

Digitalisoitumisen myötä tiedonmuodostukselliset prosessit ovat saaneet uusia sävyjä. Sosiaalisen median välineet lisäävät kansalaisten viestintävaltaa; esimerkiksi amatöörireportteriksi voi tätä nykyä ryhtyä kuka tahansa. Traditionaaliset mediat ovat edelleen tärkeä ja olennainen osa informaatioympäristöämme, mutta jokin on viime vuosina olennaisesti muuttunut. Esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittaja voi seurata tekstinsä reseptiota miltei reaaliaikaisesti paitsi hs.fi -sivustolla, myös muualla verkossa. Aiemmin asiakaspalaute oli välittyneempää ja vähäisempää.

Vielä vähän aikaa sitten traditionaaliset mediat suhtautuivat väheksyvästi esimerkiksi blogikirjoitteluun. Nyt tuulensuunta tuntuu vaihtuneen: viimeaikaisissa mediaväen työpaikkailmoituksissa painotetaan mm. yhteisönrakentamistaitoa sekä verkkokeskustelun sisällöllistä ja teknistä hallintaa.

Yle ja suuret lehtitalot integroituvat sosiaaliseen mediaan vauhdilla. Yksi osa integraatiota on ilmeisesti myös se, että Wikipediasta on tullut legitiimi tiedollinen auktoriteetti. Yhä useammassa lehtijutussa mainitaan päälähteeksi jutun aihetta tai kohdehenkilöä koskeva Wikipedia-artikkeli. Oletan, että Wikipedia-tarkistuksia tehdään toimituksissa rutiininomaisesti, vaikka lähdettä ei aina ilmoitettaisikaan.

Viimeaikoina myös julkishallinto on havahtunut sosiaalisen median mahdollisuuksiin. Tätä nykyä keskustellaan entistä enemmän esimerkiksi julkisten tietovarantojen avoimuudesta. Oikeusministeriö valmistelee parhaillaan suositusta siitä, kuinka virkamiehet voisivat omassa roolissaan osallistua sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan tiedonmuodostukseen.

Vanhan tiedon maailma oli kontrolloitu ja ennustettava: julkaisukanavat olivat etukäteen tiedossa ja kanavilla oli portinvartijansa. Nämä vartijat ovat edelleen jäljellä, mutta vanhan tiedon rinnalle on kasvanut uusi keskustelullisen tiedonmuodostuksen universumi, joka ei ole ja jonka ei kenties pidäkään olla kenenkään kontrollissa.

Mitä tapahtuu kymmenen vuoden kuluessa? Kuka tulee hallitsemaan ja ketä? Kenen vallassa on vuonna 2020 määrittää puhuja-auktoriteetit ja eri keskusteluareenoilla esitettyjen tietoväitteiden arvo?

Kimmo Tuominen

Mielestäni meidän pitää vain tottua sekä-että -maailmaan, jossa vanhalla "portinvartioidulla" tiedolla on edelleen paikkansa, mutta jossa uudenlaisellekin tiedonmuodostuskulttuurille on tilaa. Parhaimmillaan jälkimmäinen tuottaa uutta tietoa nopeammin, joskin joukkoon mahtuu myös turhaa "pöhinää".

Musiikin syöksykierre jatkuu – valopilkun kera

Lasku pahinta siellä missä ei ole nettimusiikkia

25.1.2010 9:37 7 Samuli Kotilainen

Maailman musiikkimyynti on taas laskenut kymmenesosalla, sanoo piratismia syyttävä levy-yhtiöiden järjestö. Muutamassa vuodessa lasku on ollut melkoinen. Luvuissa on kuitenkin yksi valopilkku.

Levy-yhtiöitä edustava Ifpi kertoo, että koko maailman musiikkimyynti laski viime vuonna 10 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Viiden vuoden aikana myynti on laskenut 30 prosenttia, eli musiikkimarkkinoista on sulanut pois melkein kolmannes.

Ifpin mielestä suurin syypää on piratismi. Järjestö uskoo, että maailman musiikkijakelusta 95 prosenttia tapahtuu laittomasti.

Digitaalinen nettimyynti on pakko

Musiikkimyynnin valopilkku on digitaalinen myynti, joka kasvoi 12 prosenttia. Digitaalista musiikkia myytiin viime vuonna jo 4,2 miljardilla dollarilla (noin kolme miljardia euroa).

Maailman musiikkimyynnistä jo 27 prosenttia tapahtuu digitaalisesti.

Musiikkimyynti laskikin pahiten alueilla, joissa ei ole kunnollista digitaalista tarjontaa. Esimerkiksi Espanjassa myynti laski 17 prosenttia. Ifpin mukaan Espanjan musiikkimarkkina on kutistunut vaivaiseen kolmasosaan vuoden 2001 lukemista.

Ifpi toteaa, että maailmassa on nyt noin 400 laillista digitaalista musiikkipalvelua. Niiden valikoimissa on noin 11 miljoonaa kappaletta.

Tilaa Tietokone-lehti

Vaikka musiikkimyynti laskee, samalla musiikin nettikauppa kasvaa. Oisko todiste siitä, että laillisen nettitarjonnan lisääminen on ainut keino kamppailla piratismia vastaan.

“They are helping us cataloguing these photographs”

Laura Campbell Kongressin kirjastosta (LOC) piti esitelmän Cultural Heritage Online –konffassa LOC:n kokemuksista erinäisistä ns. sosiaalisen median (tai, hui, jotkut sanoisivat jopa web 2.0) nettipalveluista.

Kirjastolaiset eivät perinteisesti ole kauhean hyviä missään (uusmedian) tuotantokulttuurissa, että pitäisi tehdä ja suunnitella ja julkaista uusia tuotteita tietyssä ajassa ja tietyllä budjetilla. LOC:lla kin on ollut paljon rahaa digitointiin ja pitkäaikaissäilytykseen jo 90-luvun alusta alkaen mutta aika vähän osaamista tehdä sillä fyrkalla mitään. Tuotantokulttuuria  on sielläkin opeteltu pitkään ja hartaasti.

Netti on tuonut muassa myös uusia asiakkaita. Jos peruskävijä kongressin kirjastossa on yli 50-vuotias tutkija, niin netti on tuonut muassaan aivan uuden yleisön jota on palveltava uusin keinoin. Jos painopiste 90-luvulla oli aineistojen saavutettavuuden lisääminen saattamalla ne ylipäänsä jotenkin Internetiin, niin nyt jo hahmotellaan vuorovaikutteista kanssakäymistä uusien käyttäjäkuntien kanssa.

Kongressin kirjaston periaate on että kaikki digitaalinen aineisto on saatavissa heidän omilta sivuiltaan, jotta turvataan saavutettava, riippumaton ja mainosvapaa käyttö, mutta samaa aineistoa on viety runsaasti myös verkosta löytyviin muihin suosittuihin palveluihin, mm. Flickriin, Twitteriin, iTunesiin, Facebookkiin ja Youtubeen.

Flickr-pilotista Cambpellillä oli vain hyvää kerrottavaa. 3100 kuvan kokoelmasta on tullut hurjan suosittu palvelu. Käyttäjien lisäämät tagit ja kommentit ovat olleet mielenkiintoisia ja usein suureksi avuksi. Flickerin avulla kuvista on saatu paljon tietoja jotka ovat päätyneet luetteloon asti. Tokihan se työtä vaatii, pieni mutta osaava henkilökunta tekee laadunvarmistusta ja vasta sitten käyttäjien kuvaukset luetteloidaan.

Linkkejä

• Flickr: http://www.flickr.com/photos/library_of_congress/
• Youtube: http://www.youtube.com/loc
• Facebook: http://www.facebook.com/libraryofcongress?ref=mf
• Twitter: http://twitter.com/librarycongress

Kuva: LOC,Women Striving Forward, 1910s – 1940s (Set)

Mallia rapakon takaa. Lisäresursseilla uudet palvelut alkuun ja sitten prosesseja uudistamalla uudet hommat arkityöksi.

January 24, 2010 by Ben Parr

View commentsComments

What the Web of Tomorrow Will Look Like: 4 Big Trends to Watch

email

share

The Social Analyst is a weekly column by Mashable Co-Editor Ben Parr, where he digs into social media trends and how they are affecting companies in the space.

Did you know that it’s been nearly twenty years since the first website was placed online? Have you ever thought about how the Internet and the web have evolved in time?

Ponder it: the Internet, a complex series of interconnected networks, protocols, servers, cables, and computers, has evolved from its early days as U.S. Department of Defense research project into the foundation for the World Wide Web, what we use today to interact with one another via browsers, email, Twitter, SkypeSkype

, and millions of other online tools.

As we approach the imminent launch of the Apple Tablet and analyze new trends coming out of out of this year’s Consumer Electronics Show (our full coverage), now is good time to reflect on what the web will look like in the next decade — and beyond.

I have four big predictions to share for what the web will look like in the near future. This is what I expect in the evolution of our online lives:

1. The Web Will Be Accessible Anywhere

Our society couldn’t operate today without Wi-Fi, but it didn’t become prevalent until the early to mid-2000s. Before that, we used Ethernet cables and before that, our primary method of connecting to the web was via phone lines. Every few years, our method of accessing the web changes to be faster and more accessible.

Two things make me believe that the web will be accessible from anywhere and at any time: the rise of wireless 3G and 4G networks and the likelihood for nationwide Wi-Fi to blanket the U.S. and beyond.

Let’s first talk about 3G: since its introduction in the early 2000s, it has quickly spread to major cities worldwide. Accessing the web is now as simple as pulling out your smartphone, and it’s getting faster with the introduction of 4G networks and 4G phones. The Apple Tablet is even rumored to have a data plan on Verizon and AT&T’s 3G networks. More and more laptops come with built-in 3G access as well.

Nationwide Wi-Fi is the more exciting prospect, though. In 2008, the FCC had an auction for for the 700 MHz wireless spectrum. A lot of attention was focused on that auction when GoogleGoogle

joined as a multi-billion dollar bidder. Some speculated that Google wanted to turn the spectrum into a nationwide Wi-Fi network. While Verizon eventually won, a nationwide Wi-Fi network is still very possible and, in fact, seems logical given the direction of web technology today.

The point is that more devices will have access to these networks and that these networks will be more prevalent as time goes on. Ten to twenty years down the road, people will wonder how we managed with laptops disconnected from a Wi-Fi or 4G signal.

2. Web Access Will Not Focus Around the Computer

In a column on CNN earlier this month, Mashable’s Adam Ostrow explored one of the biggest trends at CES: the embedding of the web outside of the computer . At present, we focus our Internet use in the U.S. on our laptops. In Japan though, many more access the web primarily through their phones, a trend that is just beginning to sweep the states.

This is just the beginning. New Internet-enabled TVs will allow us to browse from the living room and soon our cars will become Wi-Fi hotspots.

The Apple Tablet looks to be the next stage of this evolution. Rumor has it that not only is the device going to have 3G access, but Apple envisions it is a shared piece of hardware among the family. Instead of having to jump onto the computer to check your email, you can just have your girlfriend or boyfriend pass you the tablet to check out what’s going on.

In ten years, computers will only be a small percentage of how we use our web. We’re going to be accessing it from nearly every device and appliance we own.

3. The Web Will Be Media-Centric

The time of text-based interactions is going to diminish until they’re just a minor component of our web experience. Yes, we will always write, blog, and tweet, but as more and more devices adopt touchscreen interfaces and alternatives to the keyboard and mouse (it’s already happening), our reliance on videos from YouTubeYouTube

and HuluHulu

, social games like FarmVille, and interactive interfaces like the iPhone OS will grow rapidly.

Here are some of my thoughts on how I think this media-centric web will come to be:

- Voice-to-text technology will be a major part of the media-centric web. The technology isn’t accurate enough to use daily yet, but devices like the Nexus One are pushing its limits. In a decade or two, it’ll be accurate enough to be a viable replacement to our keyboards.

- Interfaces that rely on motions are going to be more important to computing and the media-focused web. Apple popularized phone touchscreen interfaces, and the Tablet has a good shot and popularizing that type of interface on larger-sized screens. While we have a lot more to figure out before touchscreens are popularized on the desktop, I do think it’s time isn’t far away. I look forward to abandoning the old mouse and keyboard interface.

- In the future, you won’t even have to touch the screen. HP’s “Wall of Touch” actually doesn’t require users to touch the screen in order to interact with it, and Microsoft’s Project Natal looks to turn gaming into a controller-less experience. This is the future.

- These interfaces simply make it easier to bring up images, videos, music, and other multi-media. It’s not about keyboard commands, but about apps, drag-and-drop, and having an immersive experience.

4. Social Media Will Be Its Largest Component

Stats published by Nielsen show that social media usage has increased by 82% in the last year, an astronomical rise. FacebookFacebook

, TwitterTwitter

, YouTube, blogs, and social interaction are becoming the focus of our online interactions, even more than search.

We’re social creatures, so it was only a matter of time until we figured out how to make the web an efficient medium for communication, sharing, and forging friendships. Now that we’re finally implementing the social layer though, it’s tough to find a scenario where the rise of social media doesn’t continue.

In ten years, when you access the web, most of the time you spend will be to connect with your friends. Almost all of that will be on social networks and through social media. It will be the #1 reason why we ever pull out our phones, tablets, or computers.

Print Story

Tags: apple, Apple Tablet, Column, facebook, future, internet, Internet of Tomorrow, ONLINE VIDEO, Opinion, The Social Analyst, trending, twitter, video, web, World Wide Web, youtube

User reviews: Facebook, Google, Hulu, Skype, Twitter, YouTube

Trendit talteen ja mietintään.

"Take that, Bing!" That seemed to be the message underlying Google's announcement of its new search features at the Computer History Museum in California.

Packing the biggest punch was real-time search - as shown off in the company's short promotional video.

Google told us that the feature is live, but may take a few days to roll out across the world - in the meantime, Google Trends gives a sense of the look and feel.

When the company's big guns - search VP Marissa Mayer, engineering VP Vic Gundotra (ex-Microsoft, by the way) and Google fellow Amit Singhal - came on stage, it was clear that their aim was to put the competition on notice, the competition in this case being Microsoft and its search engine Bing.

Lately, Bing has been grabbing the lion's share of headlines: finalising its search deal with Yahoo; introducing 3D maps; another deal with microblogging service Twitter and, less happily, that half-hour outage last week.

While Google remains the search giant with a 65+% share, Bing's deal with Yahoo ups the ante as the joint partnership prepares to lay claim to nearly 30%.

And so Google has fought back and claimed to be the first search engine to include real-time search in its results pages. There are of course other - smaller - services offering real-time search including Collecta, One Riot and Crowdeye.

Mr Singhal told me that he thought real-time search was as much of a breakthrough as Google's 2007 upgrade to universal search, when the company began providing results from books, maps, videos, news and books as well as from web pages.

Addressing the crowd of reporters and bloggers, Mr Singhal used the same kind of hyperbole as we heard back then:

"At Google, we are never satisfied. It takes a tenth of a second for light to go around the world. At Google we will not be satisfied until that is the only barrier between you and your information."

So there was the headline announcement for Google. There were other interesting features. For example, Mr Gundotra had fun showing off "visual search" - where search queries are made of pictures instead of words.

Snapping a picture of a wine bottle with his phone, he said that this kind of computer vision was one of the toughest challenges, as all sorts of information popped up in the search results box.

I'm not sure how much wine was drunk in the process of coming up with a name for this feature, but you certainly have to be sober to say Google Goggles a few times in a row.

Mr Gundotra - who, I should add, was clearly not intoxicated in any shape or form - literally spoke in tongues when demonstrating another feature, "voice search".

He did well getting results in Chinese for McDonalds in Beijing, but stepped aside when it came to demonstrating Japanese, the new language that is now part of the product.

There was also the launch of "what's nearby" for Google Maps on Android phones, which will give users a list of 10 of the closest places to them, including shops and restaurants.

All these developments, concluded Mr Gundotra, add up to "the beginning of the beginning":

"When you take a sensor-rich device and you connect it to the cloud - yes, it could be that we are at the cusp of an entire new computer era."

Google CEO Eric Schmidt clearly agrees. Anticipating all these announcements, he opened @ericschmidt, his Twitter account. Yes, this is the same Mr Schmidt who, earlier in the year, said "speaking as a computer scientist, I view all these as sort of a poor man's e-mail systems."

All that, of course, was way before Google formed a partnership with the popular micro-blogging service.

It's interesting to note that the photograph for Mr Schmidt's Twitter account shows him wearing a flak jacket.

• Bookmark with:
• del.icio.us |
• Digg |
• Newsvine |
• NowPublic |
• Reddit
• - What's this?

No niin, reaaliaikahakua, visuaalista hakua ja "kuunteluhakua" peiin. Taas osoittaa Google ketteryytensä ja uudistumiskykynsä, wau!

Käyttö & liittymä

Santtu Toivonen, 23.9.2009, 12:36

Posterous on ihmepalvelu: superhelppo mutta personoitava

Miten tehdä palveluita, jotka ovat simppeleitä ja käytettäviä, mutta tukevat ihmisten tarvetta personointiin?

Blogipalvelu Posterous näyttää onnistuvan tässä hyvin. Ensin se loi kilpailijoitaan helpomman tavan luoda ja ylläpitää blogia, sitten alkoi tuoda peliin personointiin tarvittavia palikoita sekä rajapintoja muihin palveluihin.

Kissiä vai melodista folk-death metallia?

Koetapa löytää joku käytettävyyden tai käyttöliittymäsuunnittelun ammattilainen, joka ei olisi yksinkertaisuuden ja helppouden kannalla. Kaikki liputtavat selkeiden linjojen, matalien navigaatiohierarkioiden ja vähän käytetyistä ominaisuuksista karsimisen puolesta. KISS-periaate porskuttaa jääkiekon ohella myös sovellussuunnittelussa. Päämääränä on yhden klikkauksen käyttökokemus.

Samaan aikaan toisaalla puhutaan personoinnista, räätälöinnistä, tuunaamisesta ja kustomoinnista. Nämä kaikki heijastelevat ihmisten intressien yleistä pirstaloitumista, mikä näkyy vaikkapa toinen toistaan erikoisemmissa populaarimusiikin alalajeissa. Erityisen pinnalla personointi ja kohdentaminen ovat markkinointipiireissä. Massamarkkinoinnin hiipumista on ennustettu jo pitkään, mutta pikku hiljaa teknologia ja sen mahdollistamat muutokset ihmisten käyttäytymisessä alkavat todella ajaa tätä ilmiötä. Päämääränä näissä ympyröissä on yhden ihmisen kohderyhmä.

Käyttäjälähtöinen räätälöinti

Nopeasti ajateltuna nämä kaksi trendiä vaikuttavat toinen toisensa kumoavilta. Miten voi tuottaa helppoja ja intuitiivisia sovelluksia jos jokaiselle käyttäjälle on personoitava oma versionsa palvelusta? Tämä räätälöinti vaatisi järjettömän määrän työtä ja todennäköisesti tuottaisi puutteellisia tuloksia.

Ristiriita kuitenkin poistuu, jos personointi sälytetään käyttäjälle itselleen. Sovellus pitää olla helposti asennettavissa ja omaksuttavissa. Sen peruskäytön tulee olla vaivatonta ja suoraviivaista. Jos kuitenkin tarvetta räätälöintiin tai muuhun virittämiseen ilmenee, tulee sovelluksen tukea tätä, jälleen kerran helppokäyttöisesti. Variaatiota kulttuurien, ikäryhmien ja persoonien välillä ilmenee personoinnin tarpeeseen liittyen, mutta ilmiö on yhtä kaikki olemassa.

Posterous: meilillä kiinni blogosfääriin

Olen viime viikkoina tutustunut riemastuttavaan blogipalveluun nimeltä Posterous. Olemme alkaneet käyttää sitä täällä Ideanillakin. Posterous on vienyt äärimmilleen palvelun vaivattoman käyttöönoton. Blogin pystyttäminen ja päivittäminen toimii puhtaasti sähköpostilla.

Peruspäivityksessä sähköpostin otsikosta tulee kirjoituksen otsikko ja viestissä olevasta tekstistä itse blogikirjoitus. Tietyt elementit, kuten YouTube-videoihin osoittavat linkit, Posterous osaa upottaa omalle sivulleen. Minua miellyttääkin Posterousissa juuri tuo yksinkertaisuus sekä sen käytössä että ulkoasussa.

Sähköposti on juurtunut syvälle yhteiskuntaamme, sitä osaa käyttää lähes jokainen. Posterousille voikin povata aurinkoista tulevaisuutta, ainakin lähi-sellaista. Tällä hetkellä se joka tapauksessa näyttää olevan nosteessa. Vielä toistaiseksi Tumblr on kevytbloggauspalveluista selkeästi suosituin, mutta Posterous kasvaa myös hyvää vauhtia.

Ensin perussetti, sitten herkut

Sähköpostipäivitysten lisäksi Posterousta voi käyttää web-selailun lomassa. Suosituimpiin selaimiin saa lisättyä laajennuksia, joiden avulla web-sivuilla esiintyviä elementtejä voi vaivattomasti lisätä omaan blogiin. Näin päivittämällä käyttäjän ei tarvitse huolehtia päivitysten ulkoasusta.

Tämä on toinen seikka, mistä pidän Posterousissa: Tyyliin ja ulkoasuun ei tarvitse kiinnittää huomiota. Sovellus tekee riittävän mukavan näköistä materiaalia ja käyttäjä itse voi keskittyä sisältöön. Ihmisten tarvetta personointiin ei kuitenkaan sovi unohtaa, kuten yllä kirjoitin. En siis ihmettele yhtään, että Posterouskin on laajentunut tukemaan teemoja.

Uskon lisäksi, että Posterous toteutti asiat oikeassa järjestyksessä: Ensin melkeinpä yliyksinkertainen palvelu, joka toteuttaa jonkun tutun asian kilpailijoitaan helpommin. Tällä tavalla saadaan ihmisiä tutustumaan palveluun. Kun kriittistä massaa on tarpeeksi, lisätään ominaisuuksia, joita jotkut kaipaavat. Tällä tavalla saadaan jo haalitut käyttäjät pysymään lojaaleina.

Kirjoittaja on Ideanin vanhempi markkina-analyytikko.

Muualla Talentumin verkostossa

Yksinen ja julkituinen | Tietoviikko | 9.9.2009 »
YouTuben ulkoasumuutoksesta jättiriita | MikroPC | 1.7.2009 »
Facebook muuttaa taas ulkoasuaan | MikroPC | 26.3.2009 »
Personoinnista tulossa todellinen hitti pc-markkinoilla | Tietoviikko | 30.12.2008 »
Google päästää käyttäjän muokkaamaan hakutuloksia | Tietoviikko | 21.11.2008 »

Muualla Talentumin verkostossa

Aiheeseen liittyviä White Paper -aineistoja

Näinhän se on, mutta ainakaan itse en ole ihan vielä sinut tämän kanssa... siis että mikä olisi oman postaamiseni peruslogiikka tai -filosofia. Tällä hetkellä posteroussini perustuu täysin sattumaan ja satunnaiseen muistamiseen että tämäkin tili on olemassa. Pirkan aikaisempi postaus sai asioita vähän järjestykseen, mutta aikamoista sekamelskaa verkkopresenssissäni näyttelevät Facebook, GoogleReader, Twitter, Delicious ja Posterous - ehkä juuri tuossa mainitussa käytön frekvenssijärjestyksessä.

TALLENNUSVÄLINEET

Henna Savolainen, MikroPC, 21.9.2009, 16:57

Magneettinauha edelleen tiedonsäilytyksen kuningas - cd-levy heikoin

Magneettinauha on edelleen tiedonsäilytyksen kunkku. Lto-teknologia (linear tape open) lyö selvästi muut laudalta pitkäaikaisimpana tallennusvälineenä.

Yhdysvaltalaisessa Carnegie Mellon -yliopistossa valmistunut raportti suosittelee eri tallennusvälineille hyvin erilaisia säilytysaikoja.

Cd-levylle tallennetut tiedot pitäisi kopioida uudelle kahden vuoden välein. Dvd:llä tiedot säilyvät turvallisesti viidestä kymmeneen vuotta. Dat-nauhoille (digital audio tape) suositus on 15 vuotta ja lto-nauhoille jopa 30 vuotta.

Lto-teknologian eduiksi luetaan myös halvaksi muodostuva hinta per gigatavu.

IDG

Muualla Talentumin verkostossa

Cd-levyn säilytysikä surkea | MikroPC | 21.9.2009 »
Apple dominoi nettimusiikin kauppaa Yhdysvalloissa | Tietoviikko | 19.8.2009 »
"Cd-levy pitää tappaa ensi jouluun mennessä" | Tekniikka&Talous | 23.12.2008 »
Digitaalinen musa vie voiton cd-levyistä jo ensi vuonna | MikroPC | 23.12.2008 »
Uusi musiikkimyynnin tapa: kopiosuojaamaton flash-kortti tehtaalla tallennettuna | Tekniikka&Talous | 25.9.2008 »

Muualla Talentumin verkostossa

Aiheeseen liittyviä White Paper -aineistoja

Hyvä näin, ja vielä kun saatais samaan pakettiin tiedon nopea saatavuus, jota tuotantoarkistoilta vaaditaan. Nauhoilta saa dataa ulos ikävän hitaasti verrattuna kovalevymuisteihin.